Ihmiset yllättää taas ja taas

Tänään olin Linnean ja Linuksen kanssa purilaisella ja ihmettelin juoma-automaattia kun ei sieltä saanut mitään lapsille sopivaa, ei edes vettä. Kassa yritti myydä minulle vesipulloa, mutta totesin että ei kiitos kun maksoin jo juomasta. Hain sitten vessasta vettä. Hetken kuluttua toinen asiakas, maaliroiskeinen maori-raksamies toi Linnealle ostamansa juomapullon ja kehotti jättämään raanaveden juomatta. Siinä sitten liikuttuneena sain vaivaisen kiitoksen suustani. Suomalainen ei helpolla totu tähän pyyteettömään lähimmäisen apuun. Tämä on niitä asioita joita Uudessa Seelannissa rakastan.